Osana muutosta

Talon vieressä oleva pelto oli ennen merenpohjaa. Tässä oli joskus 60-metrinen laituri, nyt meri on kolmen kilometrin päässä. Petteri Knuutilan kotikulmat Sauvossa vaihtuvat paimiolaiseen peltomaisemaan, jossa kuiva alkukesä näkyy, mutta sitkeä ruis näyttää verraten urhealta. Kasvu vaatii vettä ja maa talvella routaa, mutta Knuutilan rauhallisen kerronnan mukaan tähänkin muutokseen sopeudutaan. Työn luonteeseen kun kuuluu se, että säästä ei koskaan tiedä.

Näissä maisemissa Petteri Knuutila viljelee 200 hehtaaria viljaa, josta 45 hehtaaria on Ilmasto & Luonto -ohjelman mukaista ruista. Ohjelman mukaisesti viljellyn rukiin tuotantotoimenpiteillä vähennetään ilmastovaikutuksia. Se on Knuutilan mukaan ollut oikea päätös. “2000-luku ja 2010-luku olivat hyviä kausia viljelyn näkökulmasta. Sitten rannikosta tuli kuivempi. Viimeiset viisi vuotta on ollut pitkiä sateettomia kausia. Se muokkaa muun muassa viljelykasvivalikoimaa”, Knuutila kertoo. “Talvi ei ole nykyään oikein talvi. 17 vuoden aikana on ollut yksi talvi, jolloin meri on jäätynyt ja viime talvikin oli siinä ja siinä. Maa tarvitsisi routaa muokkautuakseen, leudot talvet lisäävät työtä”, Knuutila pohtii ilmastokeskustelua. Ilmastotavoitteista ei tulisi luopua haasteellisinakaan aikoina, se on lyhytnäköistä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää myös jatkossa, mutta tavoitteita helposti siirretään. Meillä on kiire ja isoja haasteita pysyä 1,5 asteen tavoitteessa.

Muutoksessa olevan ilmaston lisäksi myös koronapandemia sekä Ukrainan sota ovat osaltaan muuttaneet toimintaympäristöä ja kulutustottumuksia, sekä toki myös viljelijän arkea. Vaikka lähimenneisyys on tuonut mukanaan haasteita, se on Knuutilan kokemuksen mukaan vaikuttanut myös positiivisesti kotimaisen ruuantuotannon ja viljelijöiden arvostukseen. “Onhan se ikävää, että sellaiseen tarvitaan kriisejä. Mutta silti tuntuu hyvältä, että kotimaisuus on pinnalla. Suomalainen tuotanto kestää kriittisen tarkastelun, ja kotimaisen ostaminen hyödyttää yhteiskuntaa ja turvaa meidän ruokatuotantoamme.”

Kasvu on palkinto, laatu on leima

Luonto on erottamaton osa Petteri Knuutilan elämää työssä ja sen ulkopuolella. Kun on aika vaihtaa vapaalle, Paimion ja Sauvon pellot vaihtuvat Kemiönsaaren merelliseen miljööseen. Koirat, kirjat ja kalastus sekä ihan vain luontoäänistä nautiskelu kuuluvat siihen maisemaan. Kaupunkielämää ei ole ikävä, vaikka sitäkin Knuutila on työelämässään kokeillut.

Maanviljelijän työn pieniä välietappeja ja voittoja ovat vuodenaikojen vaihtuminen, kevään odotus ja kasvun seuraaminen, ne tekevät maanviljelijän työn palkitsevaksi. Luonnollisesti myös laadukas sato, jonka eteen töitä tehdään kulloinkin annetuissa olosuhteissa. Hyvät laatukriteerit täyttävä sato antaa tekijälleen konkreettisen kiitoksen käytetyistä työtunneista ja tehdystä työstä. Vaikka luonnossa on Knuutilan toimeentulo, se ei edusta vain työtä vaan myös tunnetta. Hänelle on tärkeää säilyttää ympäristö mahdollisimman muuttumattomana. “Kaikkihan me olemme osa luontoa. Täytyy toimia arvostavasti, ei voi vain ottaa.”

Ilmasto & Luonto -ohjelma ylläpitää kestävää ajattelua

Knuutila on ollut mukana Ilmasto & Luonto -ohjelmassa sen alusta asti ja kokee sen isona askeleena eteenpäin. Suurimmat ohjelman ilmastovaikutukset syntyvät hänen näkemyksensä mukaan fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisellä ja biopolttoaineen käytöllä. Työtavat ja ajotapa sekä polttoainemäärät ovat asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Vesistön suojelu on Knuutilalle läheinen asia ja täsmälannoitus tukee sitä.

Knuutilan mukaan maatalous on valmis uusiin toimenpiteisiin. Ilmasto & Luonto -rukiin viljelyn taloudellinen porkkana kannustaa ja lisää kiinnostusta. Silti Knuutilan mukaan alalla näihin aiheisiin tulisi luonnostaan olla kiinnostusta ja tervettä huolta.

Knuutilan rauhallisessa puheessa toistuu osallisuus. Että olemme kaikki muutoksessa mukana, teemme yhdessä, teemme osamme. Olemme kaikki osa luontoa. Se on hyvä lähtökohta.