Näin laskemme ilmastovaikutuksen

Laskentaperiaatteet

Ilmastovaikutuslaskennan periaatteet ja ohjeistukset kehittyvät jatkuvasti, esimerkiksi maaperän hiilensidonnan osalta. Myös yritykset tarvitsevat uusia tapoja huomioida ilmastotyönsä laskelmissa, vaikka kaikkia raaka-aineita ei aina voida tarkasti jäljittää läpi viljaketjun. Olemme lähteneet liikkeelle olemassa olevien ohjeistusten ja periaatteiden pohjalta, ja päivitämme laskentaamme uusien ohjeistusten myötä.

Sovellettavat laskentaohjeet ja standardit

Ilmasto & Luonto -ohjelman ilmastovaikutusten laskennassa sovellamme yleisesti käytettyjä laskentaohjeistuksia ja periaatteita, kuten Greenhouse Gas Protocol -laskentaohjeita yrityksille ja maataloudelle sekä ISO 14040 -standardia ja viitekehystä elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arviointiin. Ilmastolaskelmissa huomioidaan kaikki pellolla ja viljan käsittelyssä tiloilla tehtävät viljelytoimenpiteet, joilla on ilmastovaikutuksia. Näiden vaikutusten ymmärtämiseksi olemme keränneet tietoa eri toimijoilta tuotantopanosten käytöstä ja niiden valmistuksen ilmastovaikutuksesta. Esimerkiksi: kuinka paljon lannoitetta käytetään keskimäärin tai kuinka paljon kyntäminen kuluttaa polttoainetta hehtaaria kohden. Näiden tietojen avulla voimme määrittää suomalaisen rukiin viljelyn lähtötilanteen.

Ilmasto & Luonto -ohjelman ilmastolaskelmissa Lantmännen keskittyy raaka-aineen viljelyyn, joten laskelmat kattavat kaikki toiminnot tuotantopanoshyödykkeiden tuotannosta aina tilalle ja viljan kuivaamiseen asti. Kuivauksen jälkeiset toimet, kuten kuljetukset kauppoihin, eivät sisälly ilmastolaskelmiimme.

Lähtötilanne ohjelman vaikutusten arvioimiseksi

Rukiin viljelyn lähtötilanne on määritelty viiden vuoden keskiarvona vuosien 2015–2020 viljelytiedoista, jotka olemme saaneet ProAgrian lohkotietopankista. Käytämme kansallista keskiarvoa, koska emme tiedä tarkalleen, keneltä viljelijöiltä ruis on ostettu ennen ohjelman käynnistymistä, ja koska viljelijät voivat vaihtua vuosittain. Viljasadot vaihtelevat vuosittain, joten keskiarvo antaa yksittäisen vuoden tietoja paremman käsityksen keskimääräisestä viljelystä. Koska myös tavanomainen rukiin viljely kehittyy vuosi vuodelta, vertailu vuosittaiseen kansalliseen keskiarvoon johtaisi erilaisiin tuloksiin eri vuosina ja vaikeuttaisi ohjelman edistymisen seuraamista ajan myötä.

Päästöjä aiheuttavien viljelytoimenpiteiden ja tuotantopanosten lisäksi huomioimme myös maankäytöstä aiheutuvat päästöt. Näiden laskennassa käytämme YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) julkaisemia päästökertoimia, joita käytetään myös kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa. Maankäytön päästöt otetaan huomioon, mutta viljelykasvien kasvun aikana tapahtuvaa hiilen varastoitumista maaperään emme toistaiseksi laske mukaan, sillä hiilensidonnalle ei ole vielä vakiintuneita laskentamenetelmiä.

Laskelmamme keskittyvät tällä hetkellä kriteereihin, joilla vähennetään tuotantopanoksista ja viljelytoimenpiteistä syntyviä päästöjä tiloilla. Tulevaisuudessa tavoitteena on sisällyttää myös hiilensidonta kriteereihin ja laskelmiin.

Tämä laskentatapa antaa arvion keskimääräisen viljelyn ilmastovaikutuksista Suomessa tavanomaisella viljelytavalla. Jotta voimme arvioida Ilmasto & Luonto -ohjelman tuloksia, vertaamme ohjelman kriteereitä tavanomaiseen viljelyyn saman laskentamallin avulla. 

Käsittelemme viljaa massabalanssiperiaatteen mukaisesti

Ilmasto & Luonto -viljelyohjelmassa toteutettavat toimenpiteet, kuten biopolttoaineiden käyttö traktoreissa tai kukkivat vyöhykkeet, eivät vaikuta viljaraaka-aineeseen. Ohjelmassa tuotettu ruisraaka-aine on laadultaan, ravintoarvoltaan ja aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan yhdenmukaista tavanomaisen kotimaisen rukiin kanssa. Siksi käytämme Ilmasto & Luonto -rukiin seurannassa niin kutsuttua massabalanssia. Se tarkoittaa sitä, että emme erottele ohjelman mukaisesti viljeltyä ruista fyysisesti toimitusketjussa matkalla pellosta myllyyn ja leipomoon, vaan ruis sekoittuu tavanomaisen kotimaisen rukiin kanssa. Sopimusviljelyn ansiosta tiedämme kuitenkin täsmällisesti, millä tiloilla ja miten paljon ohjelman ruista viljellään. Ohjelman tunnuksella merkityissä tuotteissa käytetyn rukiin määrä vastaa pelloilta puitua Ilmasto & Luonto -ruissatoa. 

Massabalanssi on yleisesti käytetty menetelmä, joka mahdollistaa konkreettisten kestävyystoimenpiteiden toteuttamisen pelloilla ilman viljan fyysistä jäljitettävyyttä. Massabalanssia seurataan ja auditoidaan ulkopuolisen arvioijan (Intertek) toimesta. Raaka-aineen erotteleminen toimitusketjussa nostaisi ohjelman kustannuksia huomattavasti ja hidastaisi siirtymää kestävämpään viljelyyn. Nämä puolestaan vaikeuttaisivat ilmastotavoitteiden saavuttamista. 

Massabalanssin vaikutus laskelmiin 

Tiedostamme, että massabalanssimenetelmää ei vielä tunnisteta arvoketjun kasvihuonekaasupäästölaskennassa ns. arvoketjupäästöjen, eli Scope 3 -päästöjen, laskennassa tai LCA-standardeissa. Olemme kuitenkin omissa laskelmissamme huomioineet esimerkiksi vähähiilisen lannoitteen ja osittain biopolttoaineen massabalanssiperiaatteella, samoin kuin itse viljan allokoinnin lopputuotteille. Näkemyksemme mukaan laskentaohjeistusta tulisi kehittää suuntaan, joka mahdollistaa toimijoille myös markkinaperusteisten, sopimuksiin perustuvien päästövähennysten huomioimisen laskennassa ilman fyysistä jäljitettävyyttä, kuten sähkön hankinnan osalta on tehty Greenhouse Gas -protokollan Scope 2 -ohjeistuksessa. Jos massabalanssiin perustuvia päästövähennyksiä ei jatkossa voida hyväksyä yrityskohtaisessa laskennassa, yrityskohtaiset laskelmat eivät anna todellista kuvaa yrityksen panostuksista päästöjen vähentämiseen omassa arvoketjussaan, ja todelliset, toteutuneet päästövähennykset sulautuvat kansalliseen keskiarvoon myös niiden toimijoiden hyödyksi, jotka eivät ole kyseisiä toimenpiteitä rahoittaneet.

Tilakohtaisten toimenpiteiden seuranta ja tiedonkeruu

Vuosittaisissa viljelijäkyselyissä ja auditoinneissa tavoitteena on varmistaa, että viljelyohjelman kriteerien mukaiset toimenpiteet on toteutettu tiloilla. Periaatteenamme on auditoida kolmannes sopimusviljelytiloista vuosittain. Tarkistamme esimerkiksi, että viljelijä on ostanut viljelyalaan arvioidun käytön mukaisen määrän biopolttoainetta. Emme toistaiseksi ole keränneet tuotantopanoskohtaisia kulutustietoja, ns. primääritietoa viljelijöiltä, mutta jatkossa tulemme tarvitsemaan myös tarkempaa viljelijäkohtaista tietoa voidaksemme osoittaa viljelyohjelman vaikutuksen kunkin vuoden osalta. Teemme yhteistyötä alan muiden toimijoiden kanssa varmistaaksemme, että vilja-alalla on yhteinen ja ajantasainen näkemys kansallisista viljan tuotannon ilmastovaikutuksista yrityskohtaisten ohjelmien ohella.

Vähennämme viljelyn päästöjä, emme kompensoi

Ilmasto & Luonto -ohjelma sisältää viljelyn päästövaikutuksia vähentäviä toimenpiteitä, ei päästöjen kompensointia. Merkittävimmät päästövähennykset syntyvät vähähiilisistä lannoitteista sekä ohjelman edellyttämästä 100-prosenttisten biopolttoaineiden käytöstä työkoneissa. Päästöjä vähentävät toimenpiteet toteutetaan aina viljan arvoketjussa.

 Hiilensidonta maaperään aluskasvien avulla on myös tärkeä osa ohjelman toimenpiteitä, mutta tarvitaan vielä lisää tieteellistä tutkimusta maaperän hiilivarastojen pysyvien muutosten määrittämiseksi. Tämän vuoksi olemme käynnistäneet Ilmatieteen laitoksen kanssa kolmivuotisen tutkimusyhteistyön, jonka tarkoituksena on arvioida, millaisilla viljelymenetelmillä hiiltä voidaan sitoa maaperään mahdollisimman tehokkaasti. Toivottavasti tulevaisuudessa voimme hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia ohjelmassamme.

Vähähiilisten lannoitteiden ilmastovaikutus

Vuonna 2024 olemme päivittäneet Ilmasto & Luonto -ohjelmaa ja sisällyttäneet vähähiilisen lannoitteen osaksi ohjelmaa. Yaran tuottamat vähähiiliset lannoitteet tuotetaan uusiutuvasta ammoniakista ja niiden avulla voidaan vähentää merkittävästi viljelyn ja ruoantuotannon ilmastovaikutusta. Vähähiilisten lannoitteiden hiilijalanjälki on 80–90 prosenttia pienempi kuin nykyisin parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla valmistetuilla lannoitteilla. Vähähiilisten lannoitteiden myötä Ilmasto & Luonto -ohjelman mukaisen kotimaisen rukiin viljelyn päästövähennys on jopa 30 prosenttia verrattuna lähtötilanteeseen*.  
 
*Lähtötilanne on määritelty keskiarvona kotimaisen rukiin viljelyn toteutuneista viljelytiedoista vuosina 2015–2020, jolloin Ilmasto & Luonto -ohjelman toimenpiteet eivät olleet käytössä. 

Lisätietoja

Laskelmat tehdään Agrosfärin laskentamallin mukaisesti ja ne on kuvattu täältä löytyvässä raportissa.